zanhersheide, tamma, 164 cm - s. 13.5.2011 - om. Jonatan Färegård / VRL-13320
i. Duck You - e. Valedictorian Z (ei. King of the World Z)
i. Duck You - e. Valedictorian Z (ei. King of the World Z)
Ruunikko, huippusukuinen, mutta vaikea tamma. Se on Ankka. Se karmea riiviöotus, joka ajoi kasvattajansa raivon partaalle ja kaikki ratsastajat tiehensä. Tamma kiersi ympäri Euroopan isojen nimien talleja niin kauan, kuin kukaan vain uskaltautui yrittämään. Lopulta kukaan ei huolinut enää tammaa, vaan se päätyi isosetäni, joka oli ostanut Ankan sen ollessa varsa, huoleksi. Isosetäni omisti erilaisten yritysten kautta lukuisten nimiratsastajien ykköstykkejä, mutta yksikään niistä ei ollut jäänyt kirjaimellisesti hänen käsiinsä niin kuin Ankka. Tamma päätyikin lähistöllä olevaan täysihoitotalliin saatesanoilla "Tee mitä teet, mä maksan kyllä siitä, että mun ei tarvitse ajatella tätä hevosta".
Minulle Ankka päätyi isosetäni kuollessa vuosi sitten. Koko hänen omaisuutensa oli testamentattu minulle, vaikka eihän sitä kukaan uskonut. Perintöriitoja siitä seurasi, mutta Ankan sain heti hallintaani, kuolleen miehen hevoselle täytyi tehdä jotakin nyt, eikä vuosien perintöriitojen jälkeen. Niin päädyin Helsingin ainoaksi kaupungin vuokra-asunnoissa kärvisteleväksi sossupummiksi, jolla oli jopa vain siitostammana kymmenien tuhansien arvoinen hevonen tallipaikalla, joka maksoi yli tonnin kuussa. Huspsista. Mutta Ankka kyllä ansaitsi sen. Tamma on ehdottomasti mahtavin hevonen, jonka olen koskaan tavannut, persoonallinen ja nöyrä, vaikka kukaan ei minua sen suhteen uskokaan.
Treenaaminen me aloitettiin nollasta. Ei me sovittu ihan joukkoon tallilla, omapäinen Ankka seittemän vee ja minä kirpputorivetimissäni niiden hienojen hevosten keskellä. Hiljaa hyvä kuitenkin tulee, ja sen vuoden aikana, mikä me Helsingissä ehdittiin tamman kanssa olla, siitä kuoriutui rumasta ankanpoikasesta ihka oikea Ankka, joka ei toki mikään joutsen ollut, mutta ihan kelpo ankaksi kuitenkin. Nyt kasiveeksi käännyttyään neiti onkin suunnilleen ikäistensä tasolla, ja jos herkkähipiäisen tamman kanssa olisi pärjännyt (enkä vieläkään ymmärrä, miksi ei pärjännyt, ihan maalaisjärjellä minä tuon olen ratsastanut) joku minua osaavampi, väitän, että tuo hyppäisi seuraavissa olympialaisisa.
Minulle Ankka päätyi isosetäni kuollessa vuosi sitten. Koko hänen omaisuutensa oli testamentattu minulle, vaikka eihän sitä kukaan uskonut. Perintöriitoja siitä seurasi, mutta Ankan sain heti hallintaani, kuolleen miehen hevoselle täytyi tehdä jotakin nyt, eikä vuosien perintöriitojen jälkeen. Niin päädyin Helsingin ainoaksi kaupungin vuokra-asunnoissa kärvisteleväksi sossupummiksi, jolla oli jopa vain siitostammana kymmenien tuhansien arvoinen hevonen tallipaikalla, joka maksoi yli tonnin kuussa. Huspsista. Mutta Ankka kyllä ansaitsi sen. Tamma on ehdottomasti mahtavin hevonen, jonka olen koskaan tavannut, persoonallinen ja nöyrä, vaikka kukaan ei minua sen suhteen uskokaan.
Treenaaminen me aloitettiin nollasta. Ei me sovittu ihan joukkoon tallilla, omapäinen Ankka seittemän vee ja minä kirpputorivetimissäni niiden hienojen hevosten keskellä. Hiljaa hyvä kuitenkin tulee, ja sen vuoden aikana, mikä me Helsingissä ehdittiin tamman kanssa olla, siitä kuoriutui rumasta ankanpoikasesta ihka oikea Ankka, joka ei toki mikään joutsen ollut, mutta ihan kelpo ankaksi kuitenkin. Nyt kasiveeksi käännyttyään neiti onkin suunnilleen ikäistensä tasolla, ja jos herkkähipiäisen tamman kanssa olisi pärjännyt (enkä vieläkään ymmärrä, miksi ei pärjännyt, ihan maalaisjärjellä minä tuon olen ratsastanut) joku minua osaavampi, väitän, että tuo hyppäisi seuraavissa olympialaisisa.
Ankka ei ole mitenkään erityisen haastava hevonen, vaikka sellaisilla saatesanoilla sen riimunnaru käteeni ojennettiinkin. Se on omalaatuinen ja vähän ehkä omapäinenkin, mutta pohjimmiltaan nöyrä ja erinomaisella työmoraalilla varustettu tamma. Kenties syy sen haastavuuteen on Ankan sukupuolessa. Se ei ole voimakas ori tai suoraviivainen ruuna, tai edes rauhallinen tamma, jollaisia kilpahevosia yleensä ovat, vaan neiti, jonka sukupuolen kyllä käsitellessä huomaa. Olenkin naureskellut tamman virallisen nimen kuvaavan sen suhtautumista suurimpaan osaan ihmisiä ja muita hevosia täydellisesti.